Marmoria, aavemaista hiljaisuutta ja kadonnut passi: Tämä matka suljettuun Turkmenistaniin ja Milanon vilinään hakee vertaistaan

Matkailu voi parhaimmillaan tarjota elämän hienoimpia hetkiä, mutta toisinaan se vie meidät tilanteisiin, joita on vaikea uskoa todeksi. Tuore matkaraportti maailman suljetuimmasta valtiosta, Turkmenistanista, paljastaa maan surrealistisen todellisuuden. Kolmen päivän intensiivinen vierailu maassa maksoi matkailijalle huimat 650 dollaria, ja matka alkoi rajamuodollisuuksilla, jotka toivat mieleen ahdistavan virasto-simulaattorin.

Turkmenistanin sisällä matkailijaa odottivat äärimmäisyydet. Konye Urgenchin historialliset rauniot tekivät suuren vaikutuksen, ja paikalliset asukkaat olivat poikkeuksellisen ystävällisiä ja valokuvausintoilijoita. Vastapainona tälle oli kuuden tunnin ajomatka Darvazan kaasukraaterille pitkin tietä, jonka kuopat olivat suurempia kuin kuun kraaterit. Itse Darvazan palava kraateri loisti yön pimeydessä maagisena, tarjoten unohtumattoman elämyksen vaatimattoman jurttayöpymisen ohessa.

Read nextMarmorikaupungin aaveet ja Milanon ammattivarkaat: Kun matka muuttuu selviytymistaisteluksi

Maan pääkaupunki Ashgabat puolestaan osoittautui hämmentäväksi kokemukseksi. Valkoisesta marmorista ja kullasta rakennettu kaupunki oli täysin autio. Vaikka ulkomaalainen sai liikkua vapaasti ilman opasta, kaupungin ilmapiiri tuntui kylmältä ja kuolleelta. Paikalliset eivät reagoineet vierailijaan mitenkään, kaupat ja ravintolat sulkeutuivat aikaisin tiukan kurinalaisuuden vuoksi, ja raskaasti sensuroitu internet vaikeutti yhteydenpitoa ulkomaailmaan. Yksinmatkaajalle lopputulos oli herättävä kokemus siitä, miten yksinäistä matkustaminen voi toisinaan olla.

Samaan aikaan Euroopan sydämessä matkailun arki näytti toisenlaiset, vaaralliset kasvonsa. Roomassa ja Firenzessä tarkkana olleet matkailijat laskivat suojauksensa Milanon päärautatieasemalla astuessaan Luzerniin menevään junaan. Junassa syntynyt keinotekoinen sekasorto ja paikkojen etsiminen veivät perheen huomion vain muutamaksi minuutiksi. Se oli ammattivarkaille riittävä aika: äidin vyölaukusta katosi passi silmänräpäyksessä.

Onneksi laiturilla partioineet poliisit olivat jo ottaneet kiinni epäilyttävän ryhmän, mutta välikohtaus muistutti siitä, kuinka nopeasti huoleton lomatunnelma voi muuttua pelonsekaiseksi stressiksi. Nämä kaksi tarinaa osoittavat, että matkustaminen vaatii aina tiettyä varautumista – oli kyseessä sitten autoritäärisen valtion byrokratia tai Euroopan vilkkaat juna-asemat.

Kuuntele Reissussa-podcastin uusin jakso, jossa juontajat perkaavat nämä uskomattomat matkakokemukset ja väittelevät siitä, missä kulkee varovaisuuden raja.