Mitä keltaisen sadetakin alle kätkeytyi tyhjän koulun hämärässä?

Tyhjän julkisen rakennuksen tuntu on monelle tuttu: ilman ihmisiä ja kirkkaita valoja tilat muuttuvat vieraiksi ja aavemaisiksi. Lauantaiaamuisin tyhjillään oleva alakoulu tarjosi täydellisen näyttämön tapaukselle, joka on vaivannut kokijaansa jo vuosikymmeniä.

Seitsemänvuotias lapsi seurasi kasveja kastelevaa äitiään hämärillä käytävillä. Ainoa säännöllinen ääni oli kastelukannun vesisuihkun loiske luokkahuoneissa. Kulkiessaan käytävää pitkin lapsi huomasi edessään hahmon, jolla oli yllään äidin keltainen sadetakki.

Read nextEuroopan rajat kiristyvät ja lahtelainen yritys kaatui globaaliin myrskyyn – Tässä ovat päivän puhututtavimmat uutiset

Hahmo seisoi täysin liikkumatta ja selkä kääntyneenä. Kun lapsi huusi äitiään, mitään vastausta ei kuulunut. Sitten aito äidin ääni ja raskaat askeleet kuuluivat yläkerrasta.

Etpäässä seisova hahmo ei ollut äiti. Ennen kuin lapsi perääntyi, sadetakkinen hahmo alkoi hitaasti vääntää päätään äärimmäiseen kulmaan kääntämättä vartaloaan.

Toisessa, yhtä ahdistavassa tarinassa talon takana sijaitseva villiintynyt joutomaa alkoi elää omaa elämäänsä öisin. Ruohikon seasta ilmestynyt varjo siirtyi joka yö lähemmäs talon takakuistia, kunnes se seisoi suoraan lasioven takana.

Tapauksia kommentoineet ihmiset ovat nostaneet esiin sen, miten pelottavaa on kohdata ilmiö, joka matkii jotain turvallista tai hiipii kotiin täydellisessä hiljaisuudessa. Eräs lukija totesi, että selittämättömät kohtaamiset jättävät aina ilmaan kysymyksen siitä, mitä olisi tapahtunut, jos hahmo olisi kääntynyt kokonaan.

Podcast-jaksossa juontajaparimme ruotii näitä kahta tapausta ja pysähtyy kuuntelemaan sitä hiljaisuutta, joka seuraa kun kauhu saavuttaa ovenrovan.