Joutomaan varjo seurasi ikkunan alle – lapsuuden pimeä muisto ei unohdu

Joissakin paikoissa tuntuu olevan jotain perustavanlaatuisesti vialla. Kun talot rajoittuvat hoitamattomaan joutomaahan, ruohikon kätköissä voi piillä jotain, mitä ihmissilmä ei heti hahmota. Yö toisensa jälkeen ikkunan takana hämärtävä joutomaa alkoi siirtää varjojaan hitaasti kohti talon seinustaa.

Talossa asuva henkilö kuvailee, miten hahmo ilman selkeitä kasvopiirteitä seisoi joka yö hieman lähempänä. Pelko tiivistyi lopulta siihen, kun hengityksen humina kuului suoraan ulko-oven takaa ilman, että kukaan koputti.

Read nextEuroopan rajat kiristyvät ja lahtelainen yritys kaatui globaaliin myrskyyn – Tässä ovat päivän puhututtavimmat uutiset

Yhtä piinaava muisto liittyy lauantaiaamun tyhjään alakouluun. Äitinsä mukana kukkien kastelussa ollut seitsemänvuotias lapsi odotti hämärällä käytävällä kirja sylissään. Koulun tyhjyys luo jo itsessään aavemaisen ilmapiirin, mutta käytävän päässä odotti jotain pahempaa.

Käytävän hämärässä seisoi hahmo äidin tutussa keltaisessa sadetakissa. Se seisoi täysin liikkumatta selkä lapseen päin. Huutoihin ei vastattu. Lopulta oikean äidin askeleet kuuluivat aivan eri suunnasta, kolmannen kerroksen portaista.

Käytävässä seisova hahmo ei koskaan kääntänyt vartaloaan, vaan alkoi hitaasti vääntää päätään luonnottomaan kulmaan kohti katsojaa.

Yksi verkkokeskustelija kuvaili tapahtunutta puistattavammaksi asiaksi, mitä lapsi voi kohdata: hetkeksi luulet olevasi turvassa vanhempasi luona, kunnes tajuat katsovasi jotain aivan muuta. Toinen kommentoi joutomaan ilmiötä kertoen, että tiettyjen tonttien rajoilla tila tuntuu 'repeävän' öisin.

Podcast-jaksossamme sukelletaan syvälle näihin selittämättömiin hetkiin ja siihen, miksi tietyt muistot jäävät elämään mielessämme loputtomasti.