Basso keskellä pop-tenorin painajaista: voiko musikaalin koelaulussa huijata äänialaa?

Koe-esiintymisen kutsuvaihe on jokaiselle esiintyjälle unelmien täyttymys, mutta eräälle matalaääniselle laulajalle se muuttui silmänräpäyksessä puhtaaksi kauhuksi. Hänet kutsuttiin mukaan suositun Dear Evan Hansen -musikaalin jatkokoelauluihin näyttelemään Jared Kleinmania. Paperilla uutinen on loistava, mutta todellisuudessa vastassa on mahdoton este: rooli on kirjoitettu korkealle ja kimmoisalle pop-tenorille, kun taas hakija itse on matala basso, jonka mukavuusalue loppuu kauas ennen tenorin korkeimpia huippuja.

Erityisesti musikaalin vauhdikas ja harmonisesti haastava kappale ”Sincerely Me” tuntuu ylitsepääsemättömältä muurilta. Laulajalla ei ole varaa laulunopettajaan, ja falsetti on murrosiän jäljiltä täysin kehittymätön. Ratkaisuvaihtoehdoiksi on pohdittu joko alempien stemmojen opettelua toivoen lupaa vaihtoon tai koko laulun pudottamista kylmästi yhtä oktaavia alemmas. H-hetki koittaa tulevana lauantaina, ja paniikki kulisseissa kasvaa hetki hetkeltä.

Read nextChase Young räjäytti pankin New Orleansissa – ja taustalla kuohuu jo uusi kirkkokiista

Kysymys jakaa teatteriväen jyrkästi kahteen leiriin. Yksi kommentoija huomautti nopeasti, että musikaalien roolitiedoissa miesten äänialat merkitään usein virheellisesti oktaavia ylemmäs ja Jaredin todelliset nuotit ovat huomattavasti inhimillisempiä kuin pelottavat esittelytekstit antavat ymmärtää. Tämän näkökulman mukaan koelaulutilanteeseen kannattaa valmistautua rauhassa eikä etukäteispanikointiin ole syytä, sillä ohjausryhmä haluaa nähdä nimenomaan hakijan tulkinnan ja lavakarisman.

Toinen kommentoija taas korosti ehdottoman avoimuuden merkitystä. Hänen mukaansa ohjaajaan tulisi olla yhteydessä jo ennen koelaulupäivää, jotta sävellajin laskemisesta tai siirtymisestä toiseen rooliin voidaan neuvotella hyvissä ajoin. Kommentoijan mukaan rooliin asettuminen silloin, kun ei pysty tekemään kappaleille oikeutta, koituu lopulta vahingoksi sekä esiintyjälle että koko teoksen laadulle.

Ääniongelmat eivät kuitenkaan rajoitu pelkkiin laulajiin, sillä samaan aikaan läheisessä tanssisalissa kamppaillaan täysin omanlaisensa teknisen absurditeetin kourissa. Kahdeksi tilaksi jaetussa salissa Studion B musiikki vuotaa käsittämättömällä tavalla suoraan Studion A äänentoistoon, vaikka A-puoli olisi kokonaan mykistettynä. Mysteerin tekee vielä oudommaksi se, että häiriö ilmenee ainoastaan tanssijoiden perinteistä CD-soitinta käytettäessä, ei modernimmilla liitännöillä, mutta rutiineihinsa nojaavat tanssijat kieltäytyvät luopumasta levyistään.

Ramppikuume-podcastin juontajat tarttuvat tähän kiperään teatteridraamaan ja selvittävät, miten basson tulisi lauantaina toimia ja miten tanssisalin laitteet saadaan kuriin.