”Olen niin pettynyt itseeni” – Nainen kertoo avoimesti tunteistaan matkalla raskaudenkeskeytykseen

Raskausuutinen tuo yleensä mukanaan onnitteluja, kyyneliä ja riemunkiljahduksia. Mutta mitä tapahtuu silloin, kun ilouutinen muuttuukin hetkessä raskaiksi pohdinnoiksi ja lopulta päätökseksi keskeyttää raskaus?

Nuori nainen jakoi rehellisen ja riipivän kokemuksensa hetkistä juuri ennen klinikkakäyntiään. Hän oli saanut tietää raskaudestaan viikkoa aiemmin ja varannut välittömästi ajan lääkkeelliseen keskeytykseen. Tuo viikko muodostui henkiseksi piinaksi, jossa oma keho tuntui vankilalta.

Read nextJätätkö työtuolin auki yöksi? Lapsuuden taikausko piinaa aikuisia makuuhuoneessa

”Olen tuntenut olevani loukussa omassa kehossani kokonaisen viikon vain odottaen tätä päivää. Nyt tunnen itseni täysin tyhjäksi”, nainen kuvailee henkistä uupumustaan.

Päätös oli selkeä, mutta tunteiden myrsky yllätti silti. Nainen kertoo odottaneensa tuntevansa helpotusta vapautumisen hetkellä, mutta sen sijaan tilalle astui syvä tyhjyys ja pettymys omaan itseen.

Sopeutuminen ympäristön muuttuvaan suhtautumiseen on ollut yksi vaikeimmista asioista. Kun nainen uskoi uutisen muutamalle läheiselleen, onnittelut vaihtuisivat äkkiä vaivautuneeseen nyökkäilyyn.

”Vihaan sitä muutosta, kun ihmisten reaktio vaihtuu lennosta 'voi onnea!' -huudahduksesta muotoon 'niin, ymmärrän kyllä'”, hän tilittää.

Your brand, right here.Reach story-obsessed listeners in 45+ languages → advertise on Avonetics

Vaikka kihlatun tuki on ollut virheetöntä ja horjumatonta läpi koko raskaan viikon, nainen ei mahtanut mitään syvälle juurtuneelle syyllisyydelle. Hän kokee epäonnistuneensa, vaikka tietää tekevänsä ratkaisun, joka on hänelle tässä elämäntilanteessa ainoa oikea.

Tapahtunut on herättänyt runsaasti ajatuksia ja keskustelua ihmisten keskuudessa. Monien mielestä kyseessä on ennen kaikkea vastuullinen ja rohkea teko. Yksi keskustelija muistutti, että on aina parempi katua raskaudenkeskeytystä kuin lapsen hankkimista ilman henkisiä tai taloudellisia resursseja. Toinen tuore äiti komppasi ajatusta toteamalla, että vasta oman lapsen saaminen avasi silmät sille, kuinka valtavan suorituskyvyn vanhemmuus vaatii – ilman täyttä valmiutta lapsi kärsii.

Toiset taas korostavat, että kyseessä on traumaattinen luopumisprosessin muoto, jossa syyllisyys ja suru ovat täysin sallittuja tunteita. Kukaan ei pitäisi pakottaa ”ole ylpeä päätöksestäsi” - muottiin silloin, kun mieli ja keho käyvät läpi kriisiä.

Tätä riipivää tarinaa ja sen herättämiä moraalisia kysymyksiä ruoditaan perusteellisesti Syntisäkki-podcastin tuoreimmassa jaksossa.