LEFFADRAAMAA KERRAKSEEN: Katsoja sai tarpeekseen Hollywoodista ja Godardista – löysi shokeeraavan totuuden uudesta Hope-leffasta!
LEFFADRAAMAA KERRAKSEEN: Katsoja sai tarpeekseen Hollywoodista ja Godardista – löysi shokeeraavan totuuden uudesta Hope-leffasta! · Avonetics
Sony WH-1000XM5 headphones
Whether you work in a noisy office or travel often, Sony WH-1000XM5 headphones deliver outstanding noise cancellation and exceptional comfort. They are ideal for anyone who wants to stay focused or enjoy rich, detailed audio anywhere. Check out the link in the episode description.
Learn more →
Elokuvateatterin hämärä ei enää tarjoa lohtua kaikille. Eräs turhautunut elokuvaharrastaja on herättänyt poikkeuksellisen kiivaan keskustelun julistamalla avoimesti tuskansa nykyelokuvan ja auteur-ohjaajien äärellä. Hänen mukaansa modernit amerikkalaiset suurtuotannot ovat latistuneet nopeatempoisiksi, sieluttomiksi juoniputkiksi, joissa ei ole tilaa tunnelmalle. Esimerkiksi Sam Mendesin ylistetty avioerodraama Revolutionary Road saa katsojalta tylyn tuomion: elokuva tuntuu pelkältä kaavamaiselta suorittamiselta.
Tilannetta ei kuitenkaan helpota kääntyminen eurooppalaisen taide-elokuvan klassikoiden puoleen. Vaikka Jean-Luc Godardin kaltaisten ranskalaismestarien visuaalinen anarkia ja teokset kuten La Chinoise viehättävät pintapuolisesti, niiden kätketyt viestit ja raskas poliittinen paatos alkavat nopeasti puuduttaa. Kun tähän lisätään harvinaisten ranskalaisten teosten tekstitysongelmat ja David Lynchin Twin Peaks: Fire Walk With Me -elokuvan aiheuttama henkinen krapula, moni leffafani kokee olevansa täysin orpo.
Read nextMiksi Christopher Nolanin Tenet sekoittaa edelleen katsojien päät?
Samaan aikaan toisaalla leffakenttää kuohuttaa aivan toisenlainen arvoitus. Eteläkorealaisen huippuohjaaja Na Hong-jinin uutuuselokuva Hope (2026) on saanut analyytikot sekaisin. Katsojat ovat panneet merkille hämmentävän yksityiskohdan: elokuvassa toistuvasti mainittua suurta metsäpaloa ei nähdä kertaakaan tarinan aikana, vaan liekit leimahtavat vasta päätöskohtauksessa avaruusaluksen murskautuessa metsään. Teoria väittääkin, että koko elokuva on lohduton aikasilmukka, jonka loppu onkin todellisuudessa kaiken alku.
Elokuvayhteisö on jakautunut tapauksen myötä kahteen ääripäähän. Yksi kommentoija totesi, että ratkaisu auteur-ahdistukseen on Jacques Tati, jonka dialogiton ja visuaalisesti nerokas komiikka elokuvissa Riemuloma Rivieralla ja Playtime tarjoaa puhdasta elokuvataidetta ilman synkkyyttä tai ideologista tuputtamista. Toinen huomautti, että Luis Buñuelin ja Federico Fellinin surrealistinen kuvasto kutkuttaa älyä ilman ahdistavaa musertavuutta.
Instant Pot 4QT RIO Mini 7-in-1
7 Cooking Functions: Pressure cook, slow cook, sauté, steam, cook rice, make yogurt, or keep your meals warm, all in one compact device.. Mini and Mighty: Easy to store, offering t…
See it →
Vastapuoli vaatii kuitenkin paluuta klassiseen kerrontaan. Toinen kommentoija painotti, että Frank Capran ja Preston Sturgesin kaltaiset kultakauden amerikkalaisohjaajat osasivat yhdistää viihdyttävyyden, suuren sydämen ja nerokkaan rytmin tavalla, johon mikään kikkaileva taide-elokuva ei pysty. Myös japanilaisen Takashi Miiken arvaamaton shokkityyli nostettiin pöydälle täydellisenä vastalääkkeenä Hollywoodin kaavamaisuudelle.
Filminauha-podcastin juontajat iskevät kyntensä tähän kiehuvaan aiheeseen ja etsivät lopullista vastausta siihen, miten elokuvista voi vielä nauttia.
